Vastoinkäymisistä

Usko kasvaa vastoinkäymisissä. 

Kun tuulee kovasti, painautuu kasaan ja mykkyrään, vastustamaan tuulen voimaa. Ottaa ehkä muutaman askelen taaksepäin, tarkistaakseen suuntaansa. 
 
Minä ajattelisin, että vastoinkäymiset parhaimmillaan ajavat meitä perusasioiden äärelle. Minä itse löydän turvan Raamatusta, kun tuulee. Raamattu on aina sama, siinä on Pyhä Henki ja se ruokkii ja ravitsee, samalla kun siihen keskittyminen pitää epäilykset ja pelot taka-alalla. Rukous on toinen, kielillä rukoileminen, ajatukseton Pyhän Hengen rukous on kuin kurotus Jumalan puoleen: pidä minusta huoli nytkin, kun en ole vahva, kun en itse tiedä mitä voisin tehdä. 

Uskon että Jumalaan turvautuminen tulee aina palkituksi. Jumala auttaa sitä joka turvautuu Häneen, Hän tarttuu kurottavaan käteen ja sanoo, ettei tarvitse pelätä. Että kaikki menee parhain päin. Hän ei odota että me ihmiset itse ymmärtäisimme kaiken, Hän auttaa ja johdattaa meitä, Hänen toiveensa on että luottaisimme Häneen ja ottaisimme Hänen johdatuksensa vastaan. 

Kun edessäni on Jumalan antama teksti, tiedän Hänen olevan olemassa. Kun puhun kielillä, tiedän sen olevan Pyhän Hengen puhetta Jumalalle, Jeesukselle. Kun rukoilen, tiedän Jumalan kuulevan sen. Kun itken, tiedän Jeesuksen olevan vierelläni. Jumalan todellisuus on todellinen, mitä enemmän vietän aikaa Hänen lähellään, sitä todellisemmaksi se käy. Hän on sisässäni, Hän on todellinen. Ja kun saan elää Hänen kanssaan, minä tiedän, että mikään ei voisi minua horjuttaa. Hänen voimansa on voimattomassa suurin, Hän täyttää huteran voimallaan, Hän täyttää pienimmätkin lapsensa omalla voimallaan ja näistä tulee kauniita ja vahvoja, Hänen voimassaan vahvoja. Hänen tekonsa ovat ihmeelliset ja se joka elää Hänen kanssaan, saa nähdä ihmeet joihin Hän pystyy ja joita Hän tekee.