Tonni ajatuksistasi

Jeesus sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matteus 4:19)

Jos voisi aina olla tyylikäs. Jos voisi aina olla kaunis, aina näyttää hyvältä.  Itku ei ole kaunista. Itku on räkäistä, se ei ole tyylikästä. Itku on murtunutta, se on kiduttavaa ja kipeää, kipua kokeneen ihmisen vapahdus kivusta. Pettyneen ihmisen keino selvitä, itkeä vaikka se murentaa kaiken sen mitä on yrittänyt itsestään luoda hienoa vaikutelmaa.  Elämä vetää välillä väkisinkin polvilleen, vetää päälle niin suuren kivun, että ihmisen järki jää toiseksi sen rinnalla. Ihm isestä tulee lapsi, joka kaipaa lohtua ja syliä, hän makaa ja itkee, välillä haikeasti, välillä vihasta kirkuen. Jumala! minä en pidä tästä mitä teet! Jumala, tämä ei ole kivaa!! Jeesus, auta, anna jokin helpotus!  Jeesus ei käsittääkseni anna välitöntä helpotusta: mutta Hän on lähellä. Hän antaa ihmisen itse selvitä, pitäen huolen ettei kipua tule liikaa kerralla. Hän antaa ihmisen itse selvitä koska siten ihminen löytää voimat elämään itsestään, Hänen avullaan. Ihminen löytää työkalut, hän

Jumalan tie voi kulkea metsässä.  Se voi olla sellainen tie, mitä kukaan muu ei ole aiemmin kulkenut. Se on tie, joka on ollut vain sinua varten, vain minua varten. Miten kukaan olisi sitä voinutkaan aiemmin kulkea?  Meidät on suunniteltu kulkemaan sitä tietä pitkin. Maailmassa on kulkenut monia teitä jotka ovat menneet vähän eri suuntiin, ja niitä ovat kulkeneet ihmiset, jotka ovat olleet uskollisia Jumalan suunnitelmalle elämässään. Ne tiet ovat olleet kaikille erilaiset, os in myös toistensa kaltaiset, mutta jokaisella kuitenkin hieman erilainen.  Minä kaipaan turvaa, ja tuntuu pelottavalta, että Jumalan suunnitelma veisikin minut pois sieltä mikä on tuttua. Veisikin minut jonnekin missä kylmä ulkoilma tavoittaisi minut ja joutuisinkin tuntemaan olevani oikeasti olemassa enkä pehmoisessa haaveiden pilvessä missä niin viihdyn.  Haaveissa on vain se ikävä puoli, että ne eivät ole totta. Totuus ja rehellisyys on ainut kantava pohja, ja se myös antaa enemmän hy

Välillä löytää itsestään uusia puolia.  Sellaisia, jotka kääntävät koko menneisyyden vähän eri asentoon, ja antavat uutta perspektiiviä sekä menneeseen, että myöskin nykyisyyteen.  Elämän kiehtova ja myöskin lähes hulluuteen asti turhauttava ominaisuus on se, että siitä jatkuvasti paljastuu uutta. Kun luuli löytäneensä kaiken, nousseensa mäen laelle, huomaakin, että silmien eteen avautuu kokonainen horisontillinen mäkiä ja kukkuloita.  Kun tajuaa uusia asioita, voi ne johtaa m yös luopumisiin. Että jokin asia joka oli itselle tärkeä, ei ollutkaan niin kuin luuli sen olevan. Siitä on surullista luopua, mutta tosiasiassahan siinä luopuu vain omasta käsityksestään. Tosiasiat eivät itsessään ole muuttuneet, vain se, pystynkö/haluanko ne nähdä sellaisina kuin ne ovat. Kun jostain asiasta on valmis luopumaan, saa tilalle jotakin muuta. Kaunein lahja Jumalalta ihmiselle on, että ihminen saa tutustua omaan itseensä ja rohkeutta tunnustaa itsensä sellaiseksi kuin on. Mi

Jeesus tietää tarkoituksen. Hän tietää sen silloinkin, kun minulla itselläni ei ole siitä aavistustakaan.  Tuntuu pelottavalta päästää asioista irti, ja antaa asioiden tapahtua ilman, että itse tietää, mitä tulee tapahtumaan. Antaa Jumalan johtaa elämäänsä pienintä yksityiskohtaa myöten, siten, ettei itse aina tiedä, mitä on tapahtumassa tai tulee tapahtumaan.  Asiat voivat tuntua käsittämättömiltä, ne eivät aina mene omaan järkeen, ja kuitenkin niissä on vankka johdonmukaisu us. Olen tulossa jatkuvasti uteliaammaksi Jumalan todellisuuden ja Hänen suunnitelmansa suhteen, sen vivahteet ovat jotakin sellaista mitä en itse milloinkaan olisi osannut luoda: sellaista tyylikkyyttä, hienovaraisuutta ja rakastettavuutta.  Oudointa on, että kun elän Jumalan suunnitelman mukaan, minä todella tunnen itseni kauniiksi ja arvokkaaksi. Se on luullakseni se Jumalan kokonaisvaltainen siunaus jonka Hän antaa meille kun otamme Hänet vastaan, kun Hän pääsee vaikuttamaan meihin ja elä

Viha on kuin jäätä.  Ihminen jonka sisässä on vihaa, on kuin sisäisesti kuollut. Siinä määrin kuin hänessä on vihaa on hänen sisimpänsä jäässä, maaperä on roudassa eikä siinä voi kasvaa eikä elää mitään.  Ihmisen sisin voi olla jäässä, ja elämä hänen sisässään kuollut. Jumalan armo on sitä, että Hän vetää ihmistä puoleensa: rakkaus sulattaa jäätä, ja sulava jää paljastaa altaan sen mitä se on pitänyt vankinaan. Elämä joka on ollut puristuksissa jään alla, paljastuu, ehkä pitkä nkin vankeuden jälkeen. Se on alkuun hyvin heikko, kuin raskaan kiven alla vankina ollut hento kasvi. Kun kivi nostetaan, on se haalea ja pehmeä, kykenemätön itse kannattelemaan itseään. Alkuun se vain on, ihmetellen vapauttaan, uskomatta sitä ehkä todeksikaan.  Jumala ohjaa ihmistä, Hän on lähellä ja ohjaa hänen askeliaan kuin lasta joka on juuri oppinut kävelemään. Hän ei kiirehdi häntä vaan antaa hänen opetella omaan tahtiinsa, ja antaa hänen välillä levätä. Vanhat asiat joita viha on p