Oma polku on uusi polku

Jumalan tie voi kulkea metsässä. 

Se voi olla sellainen tie, mitä kukaan muu ei ole aiemmin kulkenut. Se on tie, joka on ollut vain sinua varten, vain minua varten. Miten kukaan olisi sitä voinutkaan aiemmin kulkea? 

Meidät on suunniteltu kulkemaan sitä tietä pitkin. Maailmassa on kulkenut monia teitä jotka ovat menneet vähän eri suuntiin, ja niitä ovat kulkeneet ihmiset, jotka ovat olleet uskollisia Jumalan suunnitelmalle elämässään. Ne tiet ovat olleet kaikille erilaiset, osin myös toistensa kaltaiset, mutta jokaisella kuitenkin hieman erilainen. 

Minä kaipaan turvaa, ja tuntuu pelottavalta, että Jumalan suunnitelma veisikin minut pois sieltä mikä on tuttua. Veisikin minut jonnekin missä kylmä ulkoilma tavoittaisi minut ja joutuisinkin tuntemaan olevani oikeasti olemassa enkä pehmoisessa haaveiden pilvessä missä niin viihdyn. 

Haaveissa on vain se ikävä puoli, että ne eivät ole totta. Totuus ja rehellisyys on ainut kantava pohja, ja se myös antaa enemmän hyvää kuin mikään ihmisen luoma haave. Jumalan todellisuus on meitä varten ja meidän parhaaksemme, se on ainut tie joka on todellinen. Se on ainut tie joka vie jonnekin. Tie jota tulee uutta, joka katoaa sumuun. Vaikeinta on luottaa, että kuljettuaan näkyvän matkan verran eteenpäin, että tietä tulisi näkyviin lisää. Ajatus umpikujasta on pelottava, se tuntuu toivottamalta. Jumala avaa uutta tietä ja ohjaa sitä kulkemaan, ja siksi on jatkuvasti hyvä kurottaa pitämään kiinni Jumalan kädestä, koska täällä sekavassa todellisuudessa Jumala on ainut, joka tietää mistä meidän elämässämme on kysymys.