Uusien asioiden löytämisestä itsessä

Välillä löytää itsestään uusia puolia. 

Sellaisia, jotka kääntävät koko menneisyyden vähän eri asentoon, ja antavat uutta perspektiiviä sekä menneeseen, että myöskin nykyisyyteen. 

Elämän kiehtova ja myöskin lähes hulluuteen asti turhauttava ominaisuus on se, että siitä jatkuvasti paljastuu uutta. Kun luuli löytäneensä kaiken, nousseensa mäen laelle, huomaakin, että silmien eteen avautuu kokonainen horisontillinen mäkiä ja kukkuloita. 

Kun tajuaa uusia asioita, voi ne johtaa myös luopumisiin. Että jokin asia joka oli itselle tärkeä, ei ollutkaan niin kuin luuli sen olevan. Siitä on surullista luopua, mutta tosiasiassahan siinä luopuu vain omasta käsityksestään. Tosiasiat eivät itsessään ole muuttuneet, vain se, pystynkö/haluanko ne nähdä sellaisina kuin ne ovat.

Kun jostain asiasta on valmis luopumaan, saa tilalle jotakin muuta. Kaunein lahja Jumalalta ihmiselle on, että ihminen saa tutustua omaan itseensä ja rohkeutta tunnustaa itsensä sellaiseksi kuin on. Mitä enemmän meissä on puolia joita emme itsessämme hyväksy, sitä tukkoisemmin sisäinen puromme virtaa. Mitä vapaammin ominaisuutemme saavat näkyä, sitä paremmin voimme, ja sitä vahvempia olemme elämään ja ottamaan vastaan uusia asioita. 

Minusta Jumala on ollut mahdottoman viisas ja rakastava luodessaan ihmisen sellaiseksi kuin hän on: minä uskon että Hän on luonut ihmisen sellaiseksi, että hänellä olisi hyvä olla itsensä kanssa. Kauniissa yhteydessä itseensä, ja Isään Jumalaan joka meidät on luonut.