Sisäisestä tyhjyydestä ja sen täyttämisestä

Sisäinen tyhjyys. 

Mistä se tulee? Mitä se on? Mikä voisi täyttää sen? 

Tarkoitus. Kyetäkseen elämään tätä elämää, tarvitsee elämälleen tarkoituksen, tunteen siitä että on merkityksellinen. Että ei ole vain nobody, joku jossain, vaan että on juuri se joka on, niillä jalansijoillaan. Ja itselle sen tunteen, että saa toteuttaa itseään, tehdä asioita jotka kiinnostavat omakohtaisesti, ja jotka sopivat itselle luonnostaan. 

Tarkoituksen ja oman itsensä etsiminen voi toisinaan kysyä rohkeutta: itsestä voi nousta ominaisuuksia jotka eivät ole kaikkien mieleen, ja itsekin voi arastella pelätessään tulevansa torjutuksi. Kuitenkin kun rohkaistuu nostamaan päänsä sellaisena kuin on, paljastamaan kasvonsa sen näköisinä kuin ne ovat, asettuvat sisäiset voimavarat paikoilleen ja tulevat käyttöön. Kuin joku panisi meissä töpselin seinään, ja me heräämme eloon. 

Sitä on minusta Jumalan yhteydessä eläminen: me asetumme siihen uomaan jonka Jumala on alunperin suunnitellut, ja kun sulaudumme Jumalan muotoon, me heräämme eloon. Silloin meidän ei tarvitse enää näytellä mitään, silloin olemme omat itsemme ja se tekee meidät vahvemmaksi kuin mikään rooli tai mikään itse tehty. 

Vaikeinta on ehkä hyväksyä se, että Jumala ei välttämättä luonut meistä sellaisia kuin olisimme itse halunneet, tai elämästämme sellaista kuin itse olisimme halunneet. Minä itse esimerkiksi olen aina kaivannut tummanruskeaa, kaunista tukkaa ja tummia vihreitä silmiä- mutta tosiasia on että Jumala loi minusta erinäköisen. Olisin halunnut olla rohkea, ja olenkin ujo. Olisin kaivannut päästä kouluun ja kouluttautua akateemisesti- mutta Jumala loi minuun erilaiset vahvuudet. Ohjasi elämääni niin ettei tutkinto ollutkaan ensisijainen asia siinä. 

Jumalan valtakunnassa on meille kaikki, elämämme tarkoitus ja sisältö, ja ensin on vain löydettävä portti josta sinne pääsee. Se portti on Jeesus Kristus, joka kutsuu meitä lampaitaan laitumelleen, Hänen äänensä kutsuu meitä Jumalan valtakuntaan. Se portti on pieni ja vaatimaton, ja se voi helposti jäädä meiltä huomaamatta, mutta toisinaan jostain ihmeen syystä ymmärrämme oman etumme ja seuraamme Häntä siitä portista. Ehkä sekin on Pyhän Hengen työtä meissä, koska en usko, että me omalla järjellämme pystyisimme näkemään sen portin erityislaatuisuutta.