Oman itsen hahmottamisesta

Ihminen voi olla vain yhden lainen. 

Kaikkea muuta hän ei voi olla, vain omanlaisensa. Omana itsenään kokonainen universumi ominaisuuksia ja mahdollisuuksia- ja kuitenkin niin äärettömän rajattuna, omaan itseensä. 

Jumala on luonut meidät kaikki käsityönä, ajatuksen kanssa. Hän on suunnitellut millainen olisi juuri meille sopiva elämä. Hän on muovannut meistä valmiin aihion, ja sitten kylvänyt meidät tänne elämään, pienestä alusta lähtemään kasvamaan siihen elämään, jonka Hän on suunnitellut.

Tuntuu jollain lailla järkyttävältä tajuta, että on oikeasti olemassa, ja että on sidottu niihin lakeihin joihin on syntynyt. Ajatus lentää kuin leija, kuin loimottava liekki ilman ääriä ja rajoja, mielen maailma on loputon ja rajaton. 

Kun hahmottaa, että olen yhdenlainen, erillinen, omanlaiseni ihminen, silloin tajuaa myös sen, mitä kaikkea tuhansia asioita ei ole. Miten tuhansiin, valtaviin haaveisiin ei ole mitään pääsyä, miten moniin asioihin ei pysty yltämään. 

Mitä sitten jää jäljelle, kun todellisuus on avannut silmät kaikelle sille, mitä ei ole? Sen jälkeen jää jäljelle se mieletön loputon ehtymätön määrä asioita, joita ON. Ja parasta niissä on se, että ne ovat asioita joihin todella on mahdollista päästä KÄSIKSI. Koska ne ovat todellisuutta, todellisia.

Tästä käsittääkseni alkaa elämä, alkaa eläminen. Suuntaa ei todella voi tietää, eikä sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan- mutta silti voi tehdä asioita. Elämää tulee koko ajan uutta, ja me voimme tarttua sen tarjoamiin mahdollisuuksiin aina sitä paremmin, mitä paremmin pystymme hahmottamaan tosiasiat. Meillä on lahjoja ja vahvuuksia, meidät on varustettu järjellä ja omalla tahdolla, meillä on näkemystä ja kiinnostuksenkohteita. Olemme elollisia, toimivia olentoja ja pystymme itse vaikuttamaan asioiden kulkuun. Elämä on ehtymätön lähde mahdollisuuksia ja ihmeitä, ja sitä paremmin pääsemme niistä nauttimaan, mitä paremmin pystymme hahmottamaan, mikä on haavetta, toivetta, ja mikä on todellisuutta ympärillämme.