Kiitollisuudesta

Kiitos. Siunaus. Minulle tuli hyvin kiitollinen olo. Sen tietää, että kaikki voi kadota hetkessä, ja siksi näkee ihmeenä kaiken sen, minkä on saanut.

Siunaus on varmaankin sitä että sydän on täynnä kiitosta. Kun kävelee illalla kotiin, ja vain miettii, miten hyvin kaikki on. Miten kaikki on kunnossa. Kun on 16 vuotta yrittänyt koota elämäänsä kokoon, tuntuu suurelta Jumalan lahjalta ja ihmeeltä sellainen hetki, kun kaikki tuntuu sen kuluvan hetken ajan olevan kunnossa, kun sisässä on rauha, ja pelko on poissa. 

Kun pelkää, silloin sisäinen meri myrskyää. Silloin ei näe sitä mitä on, vaan joutuu keskittymään myrskyssä selviämiseen. Tämä Mika-pastori puhui siitä, miten meri voi myrskytä kovastikin, ja kun on sen aika, nostaa Jeesus kätensä ja sanoo vedelle: Vaikene, ole hiljaa. Ja silloin meri tyyntyy, tulee peilityven. Kaiken sen ajan, minkä meri myrskyää, on Hän mukana myrskyssä. Hän tyynnyttää myrskyn, mutta myrskyn aikana Hän on kanssamme siellä, myrskyn keskellä. 

Minä tunnen suurta iloa seurakunnastani, ihmisistä siellä, ystävistä jotka olen saanut sieltä, ihmeistä jota olen saanut elämääni. Kauniita, ihmeellisiä asioita, sellaisia mitä en olisi osannut odottaa. En edes toivoa. Tavallisten, ystävällisten ihmisten keskellä on minulla aarre jonka olen löytänyt, koti jossa saan olla. Ympärilläni Jumalan rakkaus, rauha ja turva, pesä muun maailman keskellä. 

Kulkija löytää kodin ja näkee sen valot, ovi avataan ja kulkija kutsutaan sisään, muiden joukkoon. Eikö sitä ole Kristuksen rakkaus? Eikö Hän kutsu ja ota vastaan hänet joka Hänen luokseen tulee. Sinä teit hyvin kun tulit. Kodin ovet ovat avoinna, tule ja lepää ja vahvistu täällä, sinulla ei ole kiirettä mihinkään. Saat syötävää ja sinusta pidetään huolta. Ympärilläsi on Jeesuksen hyvä Henki, Hänen ympäröimänään vahvistut ja jos haluat, Hän ottaa sinut lampaakseen kuten on ottanut meidät muutkin. Hän ei aja pois. Aarre saviastiassa, ihmeellisen kaunis, ja ihmeellisen elävä tänäkin päivänä.