Kauneudesta
Hyväksyntä ja kauneus. Ajattelisin, että jos ympäröi elämänsä
hyväksynnällä ja kauneudella, siitä seuraisi miellyttävä, rakentava ja
tasapainoisempi elämä.
Minä pidän kauneudesta hyvin paljon. Kauneus on niin miellyttävää, se tuntuu niin hyvältä. Mutta ajattelisin, että kauneus ollakseen todella kaunista, tarvitsee rinnalleen myös hyväksynnän. Kauneus yksin voi jäädä kylmäksi ja etäiseksikin, ja siksi se ei yksin riitä, ainakaan minulle.
Rakkaus, hyväksyntä itseä ja muita kohtaan tekee meistä ihmisiä, hyvällä tavalla. Se lämmittää meidät, ja saa meidät kasvamaan sisästäpäin. Se voimistaa meidät, ja saa meidät avautumaan kuin kasvi kohti aurinkoa. Meitä avaa Jumalan rakkaus, toisten ihmisten meille antama rakkaus, ja rakkaus itseä kohtaan. Ajattelisin, että rakkautta, joka ehkä pohjimmiltaan on hyväksyntää, seuraa luonnostaan kauneus. Asiat ja ihmiset, jotka hyväksymme, näyttäytyvät meille kauniina, ja kun hyväksymme itsemme ja saamme hyväksyntää, tulemme kauniiksi, hyvin kauniiksi. Alamme kukoistaa.
Minä pidän kauneudesta hyvin paljon. Kauneus on niin miellyttävää, se tuntuu niin hyvältä. Mutta ajattelisin, että kauneus ollakseen todella kaunista, tarvitsee rinnalleen myös hyväksynnän. Kauneus yksin voi jäädä kylmäksi ja etäiseksikin, ja siksi se ei yksin riitä, ainakaan minulle.
Rakkaus, hyväksyntä itseä ja muita kohtaan tekee meistä ihmisiä, hyvällä tavalla. Se lämmittää meidät, ja saa meidät kasvamaan sisästäpäin. Se voimistaa meidät, ja saa meidät avautumaan kuin kasvi kohti aurinkoa. Meitä avaa Jumalan rakkaus, toisten ihmisten meille antama rakkaus, ja rakkaus itseä kohtaan. Ajattelisin, että rakkautta, joka ehkä pohjimmiltaan on hyväksyntää, seuraa luonnostaan kauneus. Asiat ja ihmiset, jotka hyväksymme, näyttäytyvät meille kauniina, ja kun hyväksymme itsemme ja saamme hyväksyntää, tulemme kauniiksi, hyvin kauniiksi. Alamme kukoistaa.
Ajattelisin, että Jumala on suuri esteetikko, ja yleensäkin suuri
kauneuden ystävä. Näkisin, että kaikki Hänen luomansa on kaunista, hyvää
ja kaunista. Eikö olekin muuten mukava yksityiskohta se, että kun
Jumala loi maailman, Hän erikseen aina hyväksyi jokaisen Luomisen
vaiheen :) Jumala hyväksyi ja näki kaiken hyväksi, ja sitten Hän jatkoi työtään, kunnes lepäsi seitsemäntenä päivänä.
Minusta tuntuu, että Jumala on aina lähempänä meitä kuin osaamme edes ajatella. Se että Jumala on todella luonut meidät omin käsin, ja että Hän Pyhän Henkensä kautta on meissä, sisässämme, on ehkä niin vaikea käsittää loppuun asti, että ainakin minä herkästi "ulkoistan" Jumalan erilliseksi olennoksi, enkä käsitä sitä jopa symbioottista suhdetta mikä meillä ihmisillä on Häneen. Synti on katkaissut tuon yhteyden ja se jatkuvasti pyrkii etäännyttämään meidät Hänestä, mutta Jeesus on sovitustyöllään avannut katkenneen yhteyden. Me olemme Jumalan kuvia, ja me etsimme Hänen kauneuttaan ja täydellisyyttään, etsimme Hänen kasvojaan ja Hänen rakkauttaan. Hänen hyväksynnässään me lepäämme, ja se tekee meistä kauniita ja vahvoja, Hänen rakkautensa hoitaa meitä, ja sitä Hänen rakkauttaan me myös heijastamme lähimmäisiimme ympärillämme.
Minusta tuntuu, että Jumala on aina lähempänä meitä kuin osaamme edes ajatella. Se että Jumala on todella luonut meidät omin käsin, ja että Hän Pyhän Henkensä kautta on meissä, sisässämme, on ehkä niin vaikea käsittää loppuun asti, että ainakin minä herkästi "ulkoistan" Jumalan erilliseksi olennoksi, enkä käsitä sitä jopa symbioottista suhdetta mikä meillä ihmisillä on Häneen. Synti on katkaissut tuon yhteyden ja se jatkuvasti pyrkii etäännyttämään meidät Hänestä, mutta Jeesus on sovitustyöllään avannut katkenneen yhteyden. Me olemme Jumalan kuvia, ja me etsimme Hänen kauneuttaan ja täydellisyyttään, etsimme Hänen kasvojaan ja Hänen rakkauttaan. Hänen hyväksynnässään me lepäämme, ja se tekee meistä kauniita ja vahvoja, Hänen rakkautensa hoitaa meitä, ja sitä Hänen rakkauttaan me myös heijastamme lähimmäisiimme ympärillämme.
Comments
Post a Comment