Itku on kivulias vapahdus kivusta

Jos voisi aina olla tyylikäs. Jos voisi aina olla kaunis, aina näyttää hyvältä. 

Itku ei ole kaunista. Itku on räkäistä, se ei ole tyylikästä. Itku on murtunutta, se on kiduttavaa ja kipeää, kipua kokeneen ihmisen vapahdus kivusta. Pettyneen ihmisen keino selvitä, itkeä vaikka se murentaa kaiken sen mitä on yrittänyt itsestään luoda hienoa vaikutelmaa. 

Elämä vetää välillä väkisinkin polvilleen, vetää päälle niin suuren kivun, että ihmisen järki jää toiseksi sen rinnalla. Ihmisestä tulee lapsi, joka kaipaa lohtua ja syliä, hän makaa ja itkee, välillä haikeasti, välillä vihasta kirkuen. Jumala! minä en pidä tästä mitä teet! Jumala, tämä ei ole kivaa!! Jeesus, auta, anna jokin helpotus! 

Jeesus ei käsittääkseni anna välitöntä helpotusta: mutta Hän on lähellä. Hän antaa ihmisen itse selvitä, pitäen huolen ettei kipua tule liikaa kerralla. Hän antaa ihmisen itse selvitä koska siten ihminen löytää voimat elämään itsestään, Hänen avullaan. Ihminen löytää työkalut, hän käsittää että on itse elävä olento joka voi vaikuttaa asioihin ja elämäänsä. 

Jumala kestää meidän vihamme, Hän kestää meidän epätoivomme ja syvimmätkin tunteemme ja tunteen ilmaisumme. Hän antaa meidän tuntea, Hänen rakkautensa ei horju. Hän antaa meidän olla ihmisiä, eikä mikään niin lisää rakkautta Häneen kuin se, että saa kaikkineen olla Hänelle se mikä on. Ettei mikään horjuta Hänen uskollista rakkauttaan meitä kohtaan.