Identiteetin löytymisestä

Identiteetin löytyminen. 

Identiteetin löytämisessä on käsittääkseni tärkeintä löytää juuri se, millainen itse on, ei niinkään, millaisia toiset ovat. 

Minulla on taipumusta verrata itseäni muihin, ja mitata itseäni muiden mukaan. Vaikka ajattelenkin että olen ihan ok tällaisena, silti helposti tulen epävarmaksi, jos koen että toinen on minua fiksumpi, kauniimpi tai suositumpi. Saatan tuntea jääväni syrjään. 

Se että tutustumme itseemme sellaisena kuin itse olemme, sellaisina jollaisiksi meidät on luotu, luo vakaan peruskallion elämälle. Meidät on kaikki luotu tietynlaisiksi, ja ne ominaisuudet jotka Jumala on meihin syntymässämme luonut eivät muutu miksikään. Tunteemme muuttuvat ja käsityksemme omasta itsestämme muuttuu, mutta ominaisuutemme eivät itsessään muutu. Ja kun löydämme nuo pysyvät ominaisuutemme, löydämme konkreettisen peruskalliomme itsestämme. 

Itsensä löytäminen tuo meille sen hyväksynnän, jota tarvitsemme jaksaaksemme elämässä. Jumala on nähnyt hyväksi luoda meidät tällaisiksi, ja mekin voimme hyvillä mielin hyväksyä Hänen työnsä itsessämme. Kun pystymme hyväksymään itsemme emme tarvitse enää niin kovasti hyväksyntää itsemme ulkopuolelta, ja saamme rauhan itsemme kanssa. 

Minulla on jatkuvasti vaikea muistaa katsoa "sisäänpäin", sen sijaan että vertaisin itseäni muihin ja muodostaisin käsitykseni omasta arvostani ulkoisten asioiden perusteella. Ihmisten hyväksyntä ja ihailu on tärkeää kaikille, mutta siitä ei pitäisi tulla niin tärkeää että se määrittäisi sen miten arvokkaana pidän itseäni. Kun hyväksyy itsensä, kykenee olemaan myös yksin, tarvitsematta jatkuvasti toisia ihmisiä peiliksi omille ominaisuuksilleen. Ei ole mitään niin mukavaa kuin huomata kykenevänsä olemaan rauhassa yksin. Ja parastahan siinä on se, ettei silloinkaan oikeasti ole yksin: paras ja rohkaisevin ystävä on silloinkin läsnä, yksinäisyydessäkin olemme lähellä omaa Kristustamme jolle me olemme tärkeitä.