Häpeästä ja henkisestä kivusta

Häpeä ja kipu rampauttavat meidät. Asiat, joita häpeämme itsessämme, tekevät meistä heikkoja ja haavoittuvia siltä osin, ovat heikkoja kohtiamme. 

Jos jalka on kipeä, sille ei voi varata painoa niin paljoa. Pienikin tyrkkäys saa meidät silloin kumoon. Samoin, jos häpeämme jotakin asiaa itsessämme, on se samalla tavalla heikko kohtamme, ja siitä kohtaa meidät on helppo saada painettua alas. 

Minä ajattelisin, että useimmat asiat joista kannamme häpeää ovat perusteettomia. Uskon että häpeäkin on opittua, opimme häpeämään joitain asioita, eri syistä. Jo pienestä asti oppii, että jokin on hävettävää ja väärin, ja sitä taakkaa kantaa sitten ehkä koko elämänsä. Ulkonäkö voi olla sellainen asia, haluaisikin näyttää eriltä kuin näyttää vaikka jonkun mielestä on paras juuri sellaisena kuin on- Jumala ei luo mitään turhaa tai vääränlaista.

Ajattelisin, että myös kipu rampauttaa meidät. Häpeä ja kipu ovat varmastikin sukua toisilleen, häpeä aiheuttaa henkistä kipua, mutta kipua voi tulla muustakin kuin häpeästä. Kipua voi tulla loukkauksista, menetyksistä, pettymyksistä, mistä vain mikä tuntuu pahalta, niin luulisin. Kipeä kohta ruumiissa ja kipeä kohta mielessä toimivat käsittääkseni samalla tavalla, ne kohdat ei meinaa kestää kosketusta, eikä niille voi varata painoa koska niissä kohdissa ei ole voimaa. 

Jos ihminen on kauttaaltaan hyvin kipeä, on hän silloin myös usein kauttaaltaan hyvin heikko ja hutera, samalla tavalla fyysisessä ja henkisessä kivussa. Silloin emme pysty toimimaan luonnollisesti, joudumme yrittämään selvitä tuon kivun kanssa sen ehdoilla- tai, yritämme parantua kivusta, päästä siitä eroon. Jumala hoitaa sellaisia asioita Pyhän Henkensä kautta, Hän ei ole luonut meitä sairaiksi vaan terveiksi, ja Hänen tavoitteensa olisi että me voisimme hyvin ja olisimme vahvoja ja onnellisia. Sairaus, kipu ja häpeä eivät ole luontainen osa meitä vaan ovat tulleet mukaan vasta syntymämme jälkeen. Kukaan ei synny häpeämään itseään, kukaan ei synny varustettuna henkisellä kivulla. Alunperinkään ne eivät olleet osa meitä, Jumalan luomina, vaan tulivat mukaan vasta syntiinlankeemuksessa. On luvallista pyrkiä eroon sellaisesta mikä tuntuu pahalta, ja uskon, että Jumala auttaa ja hoitaa meitä, vahvistaen meitä Pyhän Henkensä kautta ja hoitaen kipeitä kohtiamme, Hän on meidän Vanhempamme, Hän haluaa meidän etuamme ja parastamme, ja Hänellä on kaikki viisaus ja kaikki keinot auttaa meitä.