Elämänsä antamisesta Jumalan käyttöön

”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.”
‭‭(Room‬ ‭12:1‬)

Minä en ole ehkä aiemmin kunnolla tajunnut, mitä tuo raamatunkohta tarkoittaa. En ole käsittänyt, mitä se tarkoittaa käytännössä. 

Olen ajatellut, että itsensä Jumalan käyttöön antaminen olisi jotakin Suurta ja Monumentaalista. Olen ajatellut, että se tarkoittaisi kutsumusta, jotakin mikä pysyisi samana kuolemaan asti. 

Tavallaan se onkin niin, mutta en ole käsittänyt, että Jumala voi haluta käyttää meitä niin monenlaisissa asioissa. Ei Jumala tee meistä kaikista moosesta, joka johtaa kokonaisen kansakunnan toiseen todellisuuteen :) Jumala voi katsoa hyväksi käyttää minua vaikka siten, että mennessäni ruokakauppaan Hän on ajatellut että minun kauttani Hän kutsuisi jotakin ihmistä siellä.

Olen tullut siihen tulokseen, että itse en pysty itseäni kasvattamaan, ja olen ajatellut, että vain Pyhä Henki saa minussa aikaan muutosta jos sellaista on tullakseen. Olen tajunnut, että ihmisen liha ei kummene eikä jalostu mistään, vain Jumalan Pyhä Henki saa ihmisen toimimaan kauniisti ja epäitsekkäästi, toteuttamaan Jumalan toiveita ja nöyrtymään oikeanlaiseen kuuliaisuuteen. Ja ennen kaikkea luopumaan omasta tahdosta silloin, kun se vie poispäin Jumalan suunnitelmasta.

Jollain lailla se on hyvin armollinen ajatus: Pyhää Henkeä me voimme pyytää Jumalalta, ja Hän antaa sitä pyytävälle. Pyhän Hengen avulla me kellumme pelastuksessa, ja sen antamin höyhenin me toimimme täällä maan päällä heijastaen Jumalan kunniaa. Pyhä Henki ohjaa ajatuksiamme ja tahtoamme, ja meidän tehtäväksemme jää vain pyytää Isältä lisää henkeä joka tekee meidät karvaiset vuohet myöntyväisiksi Hänen kaitsennalleen.