Aina on mahdollista nousta

Aina on mahdollista nousta. 

Aina on mahdollista koota palaset jotka ovat hajonneet ympäriinsä, aina on mahdollista ponnistaa ylöspäin ja tavoittaa jotakin parempaa. 

Eräs tuttuni sanoi joskus, että hänellä oli elämässään vaihe jossa hän ajatteli että olisi helpoin vain hankkia sairaseläkeläisen paperit ja jäädä kotiin makaamaan. Se ajatus on tuttu minullekin, ja varsinkin viime vuosina on tuntunut että menen vain taaksepäin elämässä. 

Äsken ajattelin, että minä en suostu aina uimaan suossa. Että minä en suostu aina tarvitsemaan tukea ja apua, että minä en suostu aina RÄMPIMÄÄN. Ajattelin, että on mahdollista päästä ylös, mahdollista tulla ehjäksi ja toimintakykyiseksi. Että: ketään ei ole tuomittu olemaan huti. Ketään ei ole tuomittu olemaan synnynnäinen häviäjä! 

On monia asioita jotka meinaavat estää jaloilleen nousemisen: en pysty, en kykene, en uskalla, en JAKSA- en jaksa kun olen niin suunnattoman väsynyt. Toivottomuus lamaantuneisuus valtaa, ja kiertyy peiton alle ja sulkee maailman itsensä ulkopuolelle. Minua ei ole, vain ruumiini on olemassa, minussa itsessäni ei ole mitään. 

Tuntuu niin kliseiseltä sanoa näin, mutta: Jumala näkee sinut juuri siinä missä olet, siinä lannistuneisuuden ja voimattomuuden tilassa. Hän näkee sinun mielesi, näkee miten toivoisit jotakin parempaa tulevaksi. Näkee kärsivällisyytesi, miten turvaat Häneen ja Hänen johdatukseensa ja viisauteensa. 

Hän ohjaa sinua, Hän tuo eteesi ihmisiä joita tarvitset päästäksesi eteenpäin. Hän asettaa askelmia eteesi, ja niitä pitkin pääset nousemaan kuopasta jossa olet ollut. Hän auttaa sinua näkemään, että olet ollut vain kuopassa, vaikka se kuoppa tuntui koko maailmalta. Se pikku kuoppa. Jumala auttaa sinua, Hän tietää mitä tekoa olet, ja ohjaa elämääsi sen mukaisesti, siten että parhaat puolesi pääsisivät esiin ja että nuo askelmat mahdollisimman hyvin tukisivat juuri sinun elämääsi.